Voihan vide miten ihana otus mulla onkaan!!!

Leijun seitsemännessä taivaassa seuraamisen parannuttua huomattavasti, ainoastaan käännökset ovat meillä vielä loittonevat. Näihin siis panostetaan entisestään ja vähän alkuun  päästiinkin jo Iinan ohjauksessa

Aloitin tuomarintervehdyksellä ja siinä selvästi itse edelleen jännitän tilannetta (vanhat möröt tulevat esiin...).
Uusinta jo paljon parempi, tosin Hedi pitää aktiivisesti kontaktin yllä ja vahvistusta sai reilusti.

Sitten seuraamista... joka siis näyttää nykyään tältä (kiitos kuvaajalle, vaikka ekaa kertaa käytti mun kameraa...):

Sitten sivulta näky onkin tälläinen:

Ja vielä sivulta katsottuna:


JA sitten tästä näkee tiiviyden:


Suurin ero on kuitenkin ohjaajan toiminnassa, ennen tätä "seuraamiskoutsausta" en pystynyt heiluttamaan vasenta kättä vapaasti... JA MISSÄ se nyt on kuvissa!!! WAU! Lisäksi koira on vapaana
Me ei olla pitkään aikaa otettu treeneissä kuvia, joten nämä toivat mulle roppakaupalla lisäintoa kun itsekin NÄKEE että koira on edistynyt (huom... nyt en näe sitä seuraamisessa, koska minut on pakotettu katsomaan suoraan eteen). Tässä vielä vertailuksi aikaisempi kuva:

Siis vuoden takaa:D Hihna, kädet...palkka rinnassa...

Otettiin me muutakin, jääviä ja noutoja...: luovutukseen tulo:

HUOM! tässä vaiheessa ohjaajan polvilumpio oli jo saatu takaisin paikoilleen, mutta siksi en pystynyt seisomaan tasapainossa (vasen jalka edessä)... tekevälle sattuu...treenausta ei keskeytetä!
Ja hyppynoutoa otimme ohjatunnoudon kapulalla:


IHAN SUPERIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII!!!!
Kallu on ihqu...

Nahkela on aivan katossa...