Juuri palattiin Tampesterin "alokasleiriltä" ja mielessä on paljon...

Lyhykäisesti kuitenkin, että kaikki meni päin p**settä. Koira ei ollut lainkaan oma itsensä (johtuiko ohjaajan mielentilasta vai juoksusta... mene ja tiedä), enkä minäkään ollut motivoitunut.... tosin reissun jälkeen vielä vähemmän motivoitunut ja harkitsen siirtymistä pitsin nypläämiseen taikka johonkin muuhun.

Näillä näkymin meidän BH-koe jää väliin ja palataan asiaan vuoden kuluttua, jos silloinkaan.

Koitan kuitenkin kasata itseni ja palaan blogiin, kun v-käyrä on laskenut...

Nahkela vaikenee...

*** korjaus/lisäys mun viestiini/ajatuksiini: Merja oli loistava ja rehellinen koutsi, avasi todella silmät ja kiitos tästä päivästä - koutsi oli super. Nyt pitää hakea itsestäni ja koirastani tekemisen meininki. ****

Lisäkertomus eiliseen viestiini:
Perusasiat aivan hukassa ohjaajalla & koiralla, keskittymiskyky nolla jne. Syitä voi aina hakea eri asioista, mutta kyllä se tärkein syy on aina ohjaajassa... siitä ei päästä yli eikä ympäri. Koiran ja ohjaajan yhteistyökyky on täysin kateissa ja siksi mietin nyt paljon asioita...
- onko minulla kykyä kouluttaa Kalevia > nähtävästi ei
- onko minulla aikaa keskittyä uudelleen aloittamiseen > nähtävästi ei
- onko minulla motivaatiota asiaan > ...
Vika ei siis ole koirassa eikä koutsissa, vaan edelleen ohjaajassa, joka möyrii tällä hetkellä pohjamudissa.
Juuri tämän sunnuntain treenitkin ovat peruuntuneet Piipan osalta, koska Pia ja Jari sekä muu ryhmä eivät pääse paikalle (häiriöit puuttuvat). Se sitten siitä... tosin tällä mielialalla kaikki treenaaminen pitäisi olla itsestään selvästi kiellettyä.