Edellisen päivän hurmoksesta en vielä ollut palautunut, mutta tämän päivän myrskytuuli palautti minut maanpinnalle maastoon mennessämme.
Pohdin hetken kuinka teen jäljet ja sitten talsimaan:

Hedille suora, 6 keppiä, ja päässä palkkana siankorva, matka 150m. 1 h vanha, peltojälki!
Piipalle suora, 6 keppiä ja päässä palkkana kepin alla vain pala siankorvaa. (matkalla 3 kippoa).

Piipa:
Lähtö häiriintyi hieman niistä "Päääkijöistä", mutta ryhtyi kuitenkin työskentelemään ok.
Ekalla purkilla söi hieman, ja pysähtyi oma-aloitteisesti. Kepillä pysähtyi ja annoin luvan syödä palkan.
Vauhti kiihtyi purkki-purkilta ja keppikepiltä, yritin hidastella pysähdyksissä ja kovasti kehua.
Jäljestys oli mallikelpoista, mutta vauhtia emme tällä harjoituksella juurikaan saaneet pois.
Loppupalkka tuli taskusta ja siinä Piipa olikin hieman ihmeissään: "Häh!"

Hedi:
Valtaisasti intoa jäljelle kävellessämme! Lähti hyvin vaikka ajoittaista tuulta runsaasti... ekalla kepillä annoin vahvistuksen ilmaisusta ja tuosta neiti otti sitten hieman poroja sieraimiinsa, koska seuraavalla kepillä VÄISTI keppiä! Ei meinannut lähteä eteenpäin kunnolla. Lopulta sain jäljestämään normaaliin tahtiin ja kepille tullessa kehuin kovasti (hyvä tyttö hienoa mitä löytyi), kehun jälkeen se meni itsenäisesti maahan! Jes, osasin korjata! Loppu jälki ja ilmasut meni hyvin, välillä tuuli haittasi kovasti toimintaamme ja Hedi nosti päänsä ylös pellosta (kuono pitkänä haisteli ilmaan ja painoi päänsä takaisin maahan).

Olen tyytyväinen treeneihin, Hedi osoittautui kuitenkin ohjaajaherkemmäksi kuin olin luullut... tämä täytyy muistaa harjoitellessa. Kehu ja sitten vaatimus:) Piipan vauhtiongelmaa mietin vielä... miten ratkon.